Hyvät ystävät, hyvät toverit!

Kiitoksia kutsusta tulla puhumaan tänne Kuusankoskelle, joka on aina ollut ja tulee aina olemaan suomalaisen työväenliikkeen selkäranka. Kuusankoskelaisiin on voinut luottaa niin poliittinen kuin ammatillinen työväenliike läpi taloudellisten nousukausien ja taantumien, työttömyyden ja uudelleen työllistymisen. Tämä on selviytyjien paikkakunta.

Tehtaiden lakkautukset ja lomautukset ovat olleet, eivät vain Kuusankoskella, vaan koko alueella arkipäivää. Summan tehdas Haminassa ja Voikkaan tehdas Kouvolassa ovat varmasti edelleen meidän kaikkien tuoreessa muistissa.

Meidän on edelleen kynsin ja hampain puolustettava ja kehitettävä  jäljellä olevia tehtaitamme ja edistettävä niiden toimintakykyä. Perusruisleipä tulee tulevaisuudessakin puunjalostuksesta ja metallista. On kuitenkin ilmiselvää ettemme voi enää luottaa ainoastaan perinteiseen savupiipputeollisuuteen hyvinvointimme turvaajana. Meidän on käännettävä katseemme tulevaisuuteen ja etsittävä myös muita ratkaisuja.

Haluan tähän väliin sanoa, että yksittäinen kansanedustaja ei voi tehdasta pelastaa. Sen olen oppinut tämän kahden vuoden aikana kantapään kautta. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän päättäjien pitää tumput suorina odottaa ihmeen tapahtumista, vaan korjaaviin toimiin pitää ryhtyä. Rakennemuutoksen jälkien korjaamisessa valtiovallan rooli korostuu entisestään. Niitä paikkakuntia, jotka ovat rakentaneet hyvinvointinsa yhden tai kahden suuren työllistäjän varaan ei pidä jättää oman onnensa nojaan, jos se pahin pelko tulee todeksi. Näin on käynyt muun muassa Salossa, jossa kännykkävalmistaja Nokian lupaukset osoittautuvat tyhjiksi ja yli 1000 ihmistä menetti työpaikkansa reilu vuosi sitten. Tehtaan pääluottamusmies kuvaili tunnelmia näin: Ahdistusta, epätietoisuutta, itkua ja huutoa. Lopulta tyhjä tehdas ja ulkona raakkuvat varikset.

Nokialta työt eivät vähentyneet. Ne vain siirrettiin halvempien kustannusten ja heikompien työehtojen perässä sinne missä pippuri kasvaa eli tässä tapauksessa Aasiaan. Suomalaisten on turha enää kehuskella kotimaisilla kännyköillä ja huippuosaamisella, jos työt tehdään hikipajoilla, kaukana täältä ja valovuosien päässä niistä arvoista, joihin me olemme täällä kotimaassa tottuneet.

Tätä samaa pahanmakuista einettä on syönyt jo pidemmän aikaa myös metsäyhtiö Stora Enson palkanansaitsijat, jonka toimitusjohtajan Jouko Karvisen palkkaa nostetaan sitä mukaa, kun tehtaita Suomesta lakkautetaan. Viimeksi vuonna 2011 Karviselle maksettiin miljoonan euron peruspalkan lisäksi kahden miljoonan euron kannustinraha. Iso Britanniassa asuva Karvinen ei edes maksa verojaan Suomeen. Helppohan siellä on Lontoosta niitä naruja vedellä, kun ei irtisanomisilmoituksia jaellessa tarvitse meitä maanmiehiä tuijottaa silmiin ja rehellisesti myöntää, että annetut lupaukset tuli nyt jälleen petettyä.

Toimitusjohtaja Karviseen on viime aikoina kohdistunut kritiikkiä myös pienten kotimaisten osakkeenomistajien toimista, jotka ovat pettyneet yhtiön toimintaan ennen kaikkea jatkuvien maariitojen ja ihmisoikeusloukkausten takia. Karvinen kuittaa kritiikin ylimielisesti todeten, että niin kauan kuin yhtiön hallitus tukee häntä, ihan iloisena poikana jatkan tehtävissäni. Eduskunnan talousvaliokunnan jäsenenä voin todeta, että minun luottamustani hän ei nauti.

Näin karua arviota en kenenkään toimista haluaisi antaa, mutta Karvisen kohdalla on tehtävä poikkeus. Stora Enso ilmoitti pari viikkoa sitten aloittavansa 200 miljoonan euron maailmanlaajuisen saneerausohjelman, sillä yhtiön operatiivinen liikevoitto oli enää ”vain” 118 miljoonaa euroa. Sanon sen kertaalleen vielä. Yhtiön operatiivinen liikevoitto oli enää vain 118 miljoonaa euroa. Yhtiön tavoitteena on toteuttaa säästöohjelmansa ensi kevääseen mennessä. Eikä toimitusjohtaja Karvinen edes suostunut arvioimaan, kuinka suuri osuus tästä säästöohjelmasta kohdistuu tänne Suomeen. Se on kuitenkin varmaa, että säästöohjelma tulee jälleen tarkoittamaan sammuneita paperikoneita ja satoja vailla työtä olevia paperimiehiä.

Valtiolla on hallussaan neljännes Stora Enson osakkeiden äänimäärästä. Tällä ei vielä sanella yhtiön politiikkaa, mutta sen pitäisi riittää siihen, että saamme tietoomme tämän saneerausohjelman yksityiskohdat. Vain näin voimme auttaa niitä tehdaspaikkakuntia, joita ohjelma koskee mahdollisimman pian ja mahdollisimman tehokkaalla tavalla. Valtion täytyy myös käyttää määräysvaltaansa siinä, mitä suljetun tehtaan tilalle tulee. Paras vaihtoehto olisi tietysti se, että tehdas myytäisiin eteenpäin. Kyllä hyvälle ja tuottavalle paperitehtaalle aina jatkaja löytyy. Toinen, yhtä varteenotettava vaihtoehto on uuden toimijan löytäminen vanhan paperitehtaan paikalle. Näin toimittiin esimerkiksi Haminassa, jossa lakkautetun Summan tehtaan paikalla on nyt Googlen palvelinkeskus, joka on tullut jäädäkseen.

Arvoisat kuulijat,

Googlen tulo Haminaan on myös osoitus siitä, että vanhan tilalle voi tulla uutta, aitoon kysyntään perustuvaa toimintaa, jonka varaan voi rakentaa. Muutakin potentiaalia maastamme löytyy. muun muassa matkailuteollisuus, jossa myös Pohjois-Kymenlaakson tulee olla vahvasti mukana. Meriteollisuuden puolella suomalaisten osaaminen on huippuluokkaa. Pystymme valmistamaan maailman parasta offshore –kalustoa ja tutkimusaluksia. Myös kaivosteollisuus on tulevaisuuden toimiala. Se työllistää nykyiselläänkin jo kymmeniä tuhansia ihmisiä. Jatkossa sääntöjen on kuitenkin oltava selkeitä ja valvonnan kohdallaan, sillä ei Suomen luonnon puhtautta voi jättää vain yksityisten kaivosyrittäjien omantunnon varaan. Sehän nähtiin jo Talvivaarassa, jossa hälläväliä –asenteen takia lähijärvet ovat nyt niin saastuneita, että niiden puhdistaminen kestänee vuosia. Toimitusjohtaja Pekka Perä kerää voitot, mutta saasteet puhdistaa Suomen valtio. Ei kuulosta reilulta.

Näihin ympäristön asettamiin vaatimuksiin Suomen on kuitenkin suhteellisen helppo sopeutua. Suomi on edellä kävijä Cleantech –teollisuudessa, joka tuottaa palveluita ja tuotteita, joissa ympäristövaikutukset on huomioitu perinteistä teollisuutta paremmin. Alalla on Suomessa jo 2000 yritystä, jotka ovat erikoistuneet esimerkiksi uusiutuvaan energiaan, vesienkäsittelyyn, sähkömoottoreihin ja valaistukseen sekä informaatioteknologiaan. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on 20 miljardia euroa. Oleellista on, että tätä uutta toimintaa on tuettava ja sen toimintaedellytyksiä on parannettava. Teollisuuden lisäkustannuksia on vältettävä.

Suomi tarvitsee teollisuutta ja vientiä. Jostain ne rahat on revittävä vanhustenhoitoon ja sosiaaliturvaan, poliisille ja rajavartijoille. Pelkällä palvelusektorilla Suomi ei tule pärjäämään. Riittävän kauan, kun se raha kiertää minun kädestäni kauppiaalle, kauppiaalta työntekijälle, sitten veroihin ja sitä rataa, niin joku tämän kehän rikkoo ja ostaa jotain ulkomailta. Tämä aiheuttaa Suomen vaihtotaseeseen eli viennin ja tuonnin väliseen erotukseen yhden Applen läppärin, cocacola –pullon tai juustohampurilaisen kokoisen aukon, jonka vientiteollisuutemme on jossain välissä täytettävä.

Tällä hetkellä vaihtotaseemme on pakkasen puolella. Me siis kulutamme muiden tuotteita enemmän kuin myymme omiamme. Suomesta on tämän taantuman seurauksena lähtenyt yli 100 000 teollista työpaikkaa ja katoamistahti on edelleen 10 000 työpaikan vuositasolla.

Hyvät ystävät,

Kyse on työpaikkojen lisäksi myös tekijöistä. Siitä uudesta polvesta, joka jatkaa vanhan työtä. Tällä hetkellä ongelman muodostaa se, että tässä maassa on suuri työttömien ja kouluttautumattomien nuorten joukko, jonka tulevaisuus ei näytä valoisalta. Minä en jaksa uskoa sitä, että kyse olisi laiskuudesta tai saamattomuudesta. Joidenkin kohdalla asia voi toki olla näin, mutta suurin osa nuoremmasta polvesta jakaa ne samat perusarvot, joiden varaan myös minun ikäluokkani on aikanaan kasvatettu. Isänä tiedän tämän hyvin.

Työtä ei vain yksinkertaisesti ole tarjolla. Tätä ongelmaa valtiovalta pyrkii ratkaisemaan omalta osaltaan nuorten yhteiskuntatakuun avulla. Vuoden alusta voimaan astuneen nuorisotakuun tarkoituksena on tarjota nuorelle työ-, opiskelu- tai työharjoittelupaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluttua kortistoon ilmoittautumisesta.

Vaikka työllisyystilanne on edelleen heikko, nuorisotakuu on alkukankeuksista huolimatta lähtenyt hyvin käyntiin. Etsivän nuorisotyön avulla syrjäytyneitä haetaan suoraan kodeistaan, ja heitä autetaan jälleen ottamaan elämän syrjästä kiinni heidän omilla ehdoillaan. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan myös nuorelle työttömälle työnhakijalle tarkoitettuja palkkatuki- eli SANSSI –kortteja on haettu kiitettävästi. SANSSI –kortin avulla valtio maksaa 700 euroa kuukaudessa työttömän nuoren työllistävälle työnantajalle puhtaana käteen. Haluankin tässä välissä rohkaista kaikkia paikallisia yrittäjiä tarttumaan tähän tilaisuuteen.

Arvoisat kuulijat,

Haluan sanoa muutaman sanan avoimuudesta ja hyvästä hallinnosta, luottamuksesta ja rehellisyydestä.

En ole tällaista peliä, jota nyt harjoitetaan suomalaisissa valtionyhtiöissä, nähnyt koko 30-vuotisen urani aikana erilaisissa yhteiskunnallisissa tehtävissä. Valtionyhtiöiden hallintoihin näyttää pesiytyneen hyvävelikerho, joka on juurtunut niin syvälle, että siitä on lähes mahdoton hankkiutua eroon. Bonuksia, lisäeläkkeitä ja asuntoja jaetaan sulle mulle –periaatteella ystävien kesken julkisuudelta piilossa.

Fortumin uusi talousjohtaja sai 100 000 euroa pelkästään siitä, että ilmestyi aamulla ajoissa uudelle työpaikalleen, Itellan entinen toimitusjohtaja sai miljoonan euron lisäeläkkeen ja kaikki varmasti muistavat vielä Finnairin toimitusjohtajan asuntojärjestelyt. Rahat näihin kultaisiin kädenpuristuksiin saadaan yhtiöiden työntekijöiltä vaadituista palkanalennuksista, työehtojen heikennyksistä ja irtisanomisista, joita sitten perustellaan toiminnan uudelleenjärjestelyillä, ydintoimintaan keskittymisellä ja muilla yrityslatteuksilla. Kyllä porvari taas kävi syömässä meidän eväitä.

Tämä arveluttava toiminta heijastuu valitettavasti koko hallintoon, niin meihin kansanedustajiin, virkamiehiin, tuomareihin kuin tavallisiin poliisimiehiinkin. Se horjuttaa kansalaisten luottamusta koko valtiovaltaan, ja siksi se on niin vaarallista.

Rikkaruohot lähtevät parhaiten, kun ne kitkee juurineen. Suomalaisissa valtionyhtiöissä on aloitettava perusteellinen selvitys, jolla pyritään lisäämään avoimuutta ja estämään sellaisten toimintatapojen muodostumista, jotka johtavat yksilön oman edun tavoitteluun suuremman hyvän kustannuksella.

Valtion omistajaohjauksesta vastaavasta ministeri Hautalasta ei tähän työhön ole. Se on hänelle vain yksi oviremontti muiden joukossa.

Toverit!

Harmaa talous rehottaa muuallakin kuin ministerin kotikartanossa. Sen toimintamuodot ovat monimutkaisia ja uusia tapoja kiertää veroja ja yhteiskunnallisia velvoitteita tulee kuin sieniä sateella. Lainsäätäjä on tässä työssä aina askeleen jäljessä eikä yksi eduskuntakausi riitä alkuunkaan koko ongelman ratkaisemiin.

Alku on kuitenkin ollut lupaava. Hallitusohjelman mukaisesti valtiovalta on käynnistänyt 22-kohtaisen harmaan talouden vastaisen ohjelman, joka on lähtenyt liikkeelle hyvin. Tilaajavastuulaki uudistetaan, rakennustyömailla on käytössä pakolliset veronumerot ja suunnitteilla on myös käteispalkan kieltäminen. Nämä muutamana esimerkkinä niistä toimista, jotka on jo aloitettu. Lisäksi 300 uutta virkaa on perustettu ja 40 kymmentä uutta virkaa verohallintoon perustetaan. Näiden henkilöiden tehtävänä on vain ja ainoastaan saada kiinni näitä konnia, jotka syövät yhteisestä kuormasta.

Esimerkiksi Olkiluodon työmaalle tehtiin pari kuukautta sitten laaja harmaan talouden vastainen yllätystarkastus, jossa selvitettiin kaikkien työntekijöiden maassaoloedellytyksiä ja työnteko-oikeuksia. Yli kahden tuhannen työntekijän tiedot tarkastettiin yhdessä aluehallintoviranomaisten, verottajan, poliisin ja rajavartiolaitoksen voimin. Kiitos työministeri Lauri Ihalaiselle tästä hyvästä toiminnasta.

Tällaisen tarkastuksen ainoa ongelma on se, että viranomaisresursseja ei ole riittävästi, jotta vastaavanlaista toimintaa voitaisiin harjoittaa myös laajemmin.

Tähän tarvitaan ammattiyhdistysliikkeen apua. Jokaisessa liitossa on satoja harmaan talouden ruohonjuuriasiantuntijoita, jotka tietävät, mistä tässä ilmiöstä on kyse. Ammattiliitoille tulisikin myöntää vastaavanlainen työmaiden tarkastusoikeus kuin työsuojeluviranomaisille. Viranomaisen valtuuttamana ja luvalla. Tällainen julkisen vallan käyttö vaatii siis valvontaa ja ohjeistusta, mutta se olisi samalla uusi ja tehokas keino taistelussa harmaata taloutta vastaan.

Hyvät ystävät,

Haluan vielä puheeni lopuksi korostaa ammatillisen ja poliittisen työväenliikkeen yhteistyön merkitystä. Ei ole yhtä ilman toista, ja näin sen tulee olla jatkossakin.

Olen toiminut niin poliittisella kuin ammatillisella kentälläkin hyvin pitkään, ja perinteisesti poliittisen ja ammatillisen työväenliikkeen välit ovat olleet toimivat. Ohjelmia ja tilaisuuksia valmistetaan ja järjestetään yhdessä, tietoja vaihdetaan, ja näin Vappuna myös juhlitaan yhdessä.

Monen mieltä ammattiyhdistyspuolella kuitenkin hiertää varmasti telakkateollisuuden epävarmuus ja hallituksen kompurointi osinkoverouudistuksessa. Ongelmia telakkateollisuudessa on tuottanut STX:n emoyhtiön rahoitusongelmat, jotka ratkesivat onneksi viime viikolla. TUI –laivojen rakentaminen on varmistunut. Tiedot telakkateollisuuden kuolemasta ovat suuresti ennenaikaisia ja liioiteltuja.

Myös osinkoveropäätöstä muutettiin oikeudenmukaisemmaksi ja niihin valuvikoihin, joita päätökseen mahdollisesti jäi, on luvattu palata viimeistään ensi syksyyn mennessä. Toivottavasti nämä hiljentävät hieman niitä soraääniä, joita nyt on kuulunut.

Sosialidemokraatit eivät nimittäin tule pärjäämään tässä poliittisessa tilanteessa ilman ay-liikettä. Kuuden puolueen hallituksessa jokaista taistelua ei voi voittaa, ja ilman ammattiyhdistysliikkeen tukea, niitä voittamattomia taisteluita olisi varmasti jatkossa enemmän.

Tästä kuopasta noustaan vain yhdessä; ei heittelemällä soraa toistemme kasvoille.