Vastakkainasettelun aika ei ole ohi. Päinvastoin. Työn ja pääoman välinen ristiriita vallitsee edelleen. Pääoma on ollut liian hallitsevassa asemassa. Työ on jäänyt jalkoihin. Nyt on aika palauttaa työ kunniaan.

Kansainväliset pääomaliikkeet ovat ottaneet itselleen valtaa, joka kuuluisi kansalaisille. Pääoman vapaa liikkuvuus on ollut perusteltua, mutta säätelemättömänä se johtaa väärinkäytöksiin. Markkinavoimien itsesäätely ei ole riittävää. Sen jäljiltä poliittinen päätöksenteko on joutunut vaikeisiin korjaustoimiin.

Ahneus, tuo perisynti, on liian usein pääomien ohjautumisen motiivi. Tämä on johtanut kestämättömään kehitykseen niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisestikin. Talouteen on hiipinyt moraalikato. Nyt on tullut aika laittaa sille piste.

Vaatimukset eettisestä markkinataloudesta ovat nousseet hyvin nopeasti ympäri maailmaa. Ei vain kansalaisten ja heitä edustavien poliittisten päättäjien, vaan myös rahoitus- ja yritysmaailman edustajien toimesta. Yhä useampi ei ole vain valmis toimenpiteisiin, vaan edellyttää niitä.

Vielä jokin aika sitten sosialidemokraatteja ja puheenjohtajaamme Jutta Urpilaista vähäteltiin ja lähes ivattiin vaatimuksista ahneuden, veroparatiisien ja harmaan talouden kitkemiseksi. Onneksi nyt myös muut ovat tulleet vaatimustemme tueksi. Nyt on käynnistymässä ennennäkemätön kansainvälinen yhteisponnistus moraalin ja oikeuden palauttamiseksi talouteen. Suomen tulee olla tämän taistelun kärkijoukoissa. Onneksi myös hallituskumppanimme Kokoomus on tarkistamassa tältä osin linjaansa, toivottavasti myös rahoitusmarkkinaveron osalta.

Talouden pelisääntöjen muuttaminen ei ole helppoa ja tulokset vievät aikaa. Suomi on sosialidemokraattien hallitukseen tulon myötä muuttanut monilta osin politiikkaansa. Euroopan talouskriisin hoitoon on saatu sijoittajien vastuuta ja suomalaisten veronmaksajien taakkaa ja riskejä on pystytty rajaamaan. Harmaan talouden torjuntaan on osoitettu voimavaroja esim. kolmensadan lisähenkilön ja lukuisten päätösten muodossa. Veroparatiiseihin kätketyt varatkin paljastuvat pikkuhiljaa suomalaisen verotuksen ulottuville. Viestimme tänä Vappuna on: Verotuksen rintamakarkurit, ryömikää pois koloistanne ja osallistukaa yhteisiin talkoisiin.

Veroista on puhuttu ja on syytäkin puhua. Sosialidemokraatit ovat palauttaneet verotukseen oikeudenmukaisuutta mm. keventämällä pienituloisimpien tuloverotusta ja lisäämällä varakkaiden ja hyvätuloisten verorasitusta mm. ansiotulojen solidaarisuusveroilla ja pääomatulojen ja isojen perintöjen verotuksen progressiota kiristämällä.

#                    #                    #

Tänä vappuna perinteistä työn juhlaa on entistä useamman vaikea viettää siksi, että heillä ei ole työtä. Monissa Euroopan maissa työttömyys ja erityisesti nuorisotyöttömyys ovat kasvaneet rajusti. Myös meillä työttömyysluvut ovat synkistyneet huolestuttavan nopeasti.

Valitettavasti talous- ja työllisyysnäkymät eivät näytä hyviltä. Odotettu käänne parempaan on lykkääntymässä. Monet kielteiset viestit ruokkivat toisiaan. Yritysten varovaisuus on tarttunut kuluttajiin ja orastanut kasvu tyrehtyy. Kun työnantajat pelottelevat lomautuksilla, irtisanomisilla ja palkanalennuksilla, on turha ihmetellä miksi kauppa ei käy ja yrityksilläkin menee huonommin.

Yhteisöveron tuntuva alentaminen perustuu pyrkimykseen saada em. kierre katkaistua. Ilmapiiriin on saatava selkeä muutos. Yritysten on uskallettava investoida ja työllistää. Kohistu yhteisö- ja osinkoverolinjaus ei tehnyt verotuloihin väitettyä lähes miljardin euron aukkoa. Samalla nimittäin vahvistettiin yritysverotuksen veropohjaa poistamalla monia vähennyksiä. Vastapainona yritysverotuksen kevennykselle lisättiin myös omistajien verotaakkaa lähes neljällä sadalla miljoonalla eurolla. Valitettavasti tässä yhteydessä syntyi väärä mielikuva, että osinkomiljonääreille oltaisiin antamassa tuntuva verokevennys. Varmuuden vuoksi totean vielä kerran, että näin ei ollut, eikä ole tarkoitus.

Yritysten ja niiden omistajien on nyt aika vastata huutoonsa: Odotamme investointeja ja pidättymistä omistajien palkitsemisesta ruhtinaallisilla osingoilla samalla kun työntekijöille tarjotaan potkuja tai nollalinjaa. Valtion ja kuntien yhtiöiden osalta on myös kriittisesti kysyttävä, tarvitaanko niistä sama tuotto sijoitetulle pääomalle kuin yksityisistä yhtiöistä.

Tarvittavan kulutuskysynnän lisääminen verotuksella ei ole nyt mahdollista. Valtiontaloudessa ei ole sellaista elvytysvaraa. Kysynnän lisääminen tuontitavaroihin perustuen lisäisi myös muutoinkin ongelmallista vaihtotaseen vajettamme. Peruskysymys on nyt viennin vahvistaminen.

Hallitus on sitoutunut vahvistamaan perinteisen vientiteollisuutemme toimintaedellytyksiä monin tavoin. Samalla on kehitettävä uusia vientialoja, joista lupaavina esimerkkeinä on mm. peliteollisuus ja ns. cleantech-osaaminen. Suomi on edelleen monilla aloilla osaamisen kärkimaita, mutta kilpailu kiristyy koko ajan. Kilpailussa pärjätäksemme on kaikki voimavaramme hyödynnettävä. Näin pienellä maalla ei ole varaa jättää yhtään kansalaista tai aluetta kehityksen ulkopuolelle.

Uusia ratkaisuja tarvitaan myös julkisen sektorin osalta. Keskeneräisen työn arviointi aiheuttaa aina hämmennystä ja pelkoa, mutta siitä ei pidä nyt lamaantua. Asiat ovat hyvinkin monimutkaisia, mutta johtopäätös vaikeuksista ei voi olla, että esim. kunta- ja sote-uudistus lopetettaisiin. Päinvastoin, niitä ja muita hallituksen uudistuksia tulee viedä entistäkin määrätietoisemmin eteenpäin. Keskustan Sipilä voi keskittyä kaiken rikki repimiseen. Keskitytään me rakentamiseen.

Vappu on työväen juhla. SDP on palkansaajien liike. Niin nykyisten, entisten (eläkeläiset) kuin tulevienkin (opiskelijat). On tärkeää muistaa, että nykyajan työläisiä eli palkansaajia ovat niin teollisuuden työntekijät kuin julkisten ja yksityisten palvelualojenkin työntekijät. Työläisiä ovat myös monet pienyrittäjät, joista osa on yrittäjäasemassa jopa ilman omaa tahtoaan.

Sosialidemokraatit ovat olleet ja ovat aina tosipaikan tullen palkansaajien puolella. Äänestäjien kuluttajansuojan kannalta olisi tärkeä havaita, että näin ei ole kaikkien muiden puolueiden osalta. Viimeksi tämä näkyi eduskunnassa mm. vuosilomalain sairauskarenssia käsiteltäessä, jolloin oppositiostakin tuettiin työnantajia eikä työntekijöitä.

#                    #                    #

Hallituksen ja sosialidemokraattien haasteet eivät tule nyt oppositiosta. Haasteet tulevat nyt maailmalta. Siksi on tärkeää olla tiiviisti mukana kansainvälisessä yhteistyössä. Vain yhteisvoimin voidaan liian vapaana rehottanut markkinakapitalismi ja talouden harvainvalta saattaa jälleen kansanvallan kontrolliin. Talous on saatava palvelemaan ihmistä, eikä ihminen taloutta.

Yhtä varmasti kuin on vappuna joskus kylmää ja sateista, on sitä välillä myös kannatusmittauksissa. Niidenkin osalta on muistutettava, että sateen jälkeen koittaa aina joskus myös auringonpaiste. Politiikassa se edellyttää nöyryyttä niin kansalaisten kuin vaikeiden asioidenkin edessä. Opposition suuntaan on syytä muistuttaa vanhasta viisaudesta ”ylpeys käy lankeemuksen edellä”. Sosialidemokraatit jatkavat nöyrästi arkista aherrustaan työn ja oikeudenmukaisuuden puolesta.