Ulkopolitiikan ”uusi alku”

Ajankohtaista 06:47

Muistelemme varmaan monet kaiholla aikaa, jolloin Suomi nähtiin ulkopoliittisesti sovittelevana, kansainvälisyyttä arvostavana, luotettavana ja pitkäjänteisenä toimijana. Aikaa, jolloin Suomi oli maailmalla toimiessaan niin sanotusti kokoaan suurempi. Todellisuudessa aikaa tästä maailmasta on vain muutamia kuukausia, mutta niiden aikana nykyisen hallituksen tekemät uudet linjaukset tulevat vaikuttamaan kaikessa kansainvälisessä toiminnassa vuosia tästä eteenpäin. Hämmennystä ja epävarmuutta on aiheutettu toimijoille sekä kotimaassa että ulkomailla eikä tilanne ole jäänyt huomaamatta myöskään kansainväliseltä medialta.

Ulkopolitiikkaan liittyen huolestuttavia olivat ulostulot Ahvenanmaan asemasta puolustuksessa ja kansainvälisen Ottawan miinasopimuksesta kyseenalaistaminen. Keskustelu ja päätös kieltää Venäjän edustajien osallistumisesta ETYJ kokoukseen vedoten EU:n politiikkaan on kaukana siitä maailmasta, jolloin Suomi koettiin puolueettomana areenana vaikeidenkin asioiden keskustelulle. Toimiminen EU:ssa on aina taiteilua kansallisten intressien kanssa, mutta nyt kielenkäyttö sisäpoliittisten syiden vuoksi on tiukentunut. Eikä riitä, että Euroopassa Suomeen suhtaudutaan varauksellisesti ja Venäjän suuntaan ovat välit huonontuneet. Nyt samaa on tehty myös Ruotsin suuntaan syyttämällä naapurimaata turvapaikkahakijoiden tilanteessa.

YK ja monet kansainväliset järjestöt ovat olleet tärkeitä Suomelle. Nyt leikkaukset niin monenkeskisestä yhteistyöstä, humanitaarisesta avusta, lasten koulutuksesta kuin naisten tasa-arvotyöstä vievät pohjan monelta hankkeelta. Samoin käy kansalaisjärjestöjen toiminnan leikkausten vuoksi, joita myös tehdään ilman kunnollista valmistelua ja vailla arviota vaikutuksista. Joiltakin viedään rahoitusta jo kuluvan vuoden osalta. Yksi tällainen järjestö on Finnwatch, joka selvittää suomalaisten yritysten toimintaa ihmisoikeus- ja ympäristökysymysten osalta maailmalla. On muistettava, että Suomi on saanut apua sodan jälkeen esimerkiksi UNICEF:n kautta ja Maailman pankin rahoitusta vielä 70-luvulla. Nyt on meidän vuoromme antaa apua muille.

Ulkopolitiikan eräänä voimavarana on ollut rauhantyö, joka on saanut tunnustusta maailmalla neuvottelijoiden taidoista. Nyt myös rauhantyö on leikkausten kohteena. Rauhanturvaajien määrän lasku alle sataan romuttaa järjestelmää kotimaassa sekä asemaamme YK:n operaatioissa.

Nähtäväksi jää, tuleeko vain hallituspuolueiden jäsenistä koostuvalta eduskunnan puhemiesneuvostolta tukea esityksellemme, että eduskunta kävisi ajankohtaiskeskutelun kansainvälisyydestä ja rasismin vastaisuudessa. Valitettavasti kaikkien puolueiden rasismin vastainen kannanotto ei edennyt.

Näin maailmaa muutetaan, mutta mihin suuntaan. Vai onko tämäkin hallituksen linja ”sitä saa mitä tilaa”, kuten erään puolueen siellä sisällä.

Sirpa Paatero, kansanedustaja